Kriisit

Kriisiuutisointitehtävät

Kriisitilanteita voidaan tarkastella niin toimituksellisen työn kuin yksilön subjektiivisen kokemuksenkin kannalta.


Kriisivalmiuden luominen

edellyttää suunnitelmaa: jokaisen toimituksen jäsenen tiedossa on kuinka ennen kriisiä, kriisin aikana ja sen jälkeen toimitaan.

Tämä syntyy luontevasti osana jokapäiväistä työskentelyä, jos toimituksen johto onnistuu luomaan avoimen ilmapiirin, jossa kokouksin, kurssein ja tiedottein valmennetaan toimittajat tuleviin tilanteisiin. Keskusteluissa on syytä käsitellä, mitä kriisitilanteissa toimiminen toimittajilta vaatii ja tuoda esille, että näihin tehtäviin liittyy joskus ikäviä tuntemuksia. On tärkeää muistuttaa, että mahdolliset tuntemukset ovat luonnollisia reaktioita kriisikokemuksiin. 


Kriisin aikana

Toimituksen tulee pitää säännöllistä yhteyttä kriisitilanteessa kentällä työskenteleviin työntekijöihin. Heitä muistutetaan itsestään huolehtimisen, syömisen, taukojen ja unen tärkeydestä. Samalla on syytä varoa ylenmääräisten vaatimusten tai kritiikin esittämistä.


Kriisin jälkeen

On suositeltavaa, että työntekijöille annetaan tietoa tyypillisistä kriisireaktioista ja tarjotaan mahdollisuus puhua asiasta jälkikäteen.

Keskustelut voidaan toteuttaa toimituskokouksissa tai vain kriisitilanteisiin osallistuneiden kesken, toimituskokouksissa, kutsuttujen asiantuntijoiden kanssa tai näiden yhdistelminä. Keskustelupakkoa ei ole, vaan mahdollisuutta tulisi pitää kriiseihin liittyvän työn luonnollisena osana.


Yksilön näkökulma

Toimittajien kriisitilanteisiin liittyvistä kokemuksista ja niiden jälkeisistä tuntemuksista on tehty useita tutkimuksia. Useimmat journalistit eivät saa kriisiuutisointitehtävien jälkeen psyykkisiä oireita. Vähemmistö puolestaan kuuluu riskiryhmään, joka voi altistua esim. masennukselle, traumaperäisille streissoireiille, uupumukselle tai alkoholin väärinkäytölle.

Kriisireaktiota ennustavia tekijöitä ovat mm.

  • erityisen intensiivinen uutisointitilanne
  • henkilön aiemmin kokemat kriisit
  • kyseinen kriisi muistuttaa henkilön omaa elämäntilannetta (esim. lapsi onnettomuuden uhrina, kun toimittajalla on oma lapsi) tai
  • kriisi tapahtuu lähellä toimitusta.

(Klas Backholm, Dart Center for Journalism & Trauma/Åbo Akademi, Vaasa)

 

Kirjallisuutta:

  • Seeck: Kriisit ja työyhteisö. Kriisijohtaminen työyhteisön tukena. (Työterveyslaitos 2009)
  • Pentti Raittila, Paula Haara, Laura Kangasluoma, Kari Koljonen, Ville Kumpu, Jari Väliverronen: Kauhajoen koulusurmat mediassa, Sarja/Series A, 111/2009, 141 sivua, http://tampub.uta.fi/
  • Simpson, R. & Coté, W.: Covering violence. A guide to ethical reporting about victims & trauma. New York, NY: Columbia University Press.
     

  • Saari, S.: Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kriisit ja niistä selviytyminen. (Otava 2003)
     
  • Kivistö Sirkku, toim. Lehtinen Satu: Paluu työhön (Työterveyslaitos 2005)
     
  • Backholm, K., & Björkqvist, K:. The effects of exposure to crisis on well-being of journalists. A study on crisis-related factors predicting psychological health in a sample of Finnish journalists. Media, War & Conflict (2010).
     
  • Feinstein, A.: Journalists under fire: The psychological hazards of covering war. Baltimore, MD: Johns Hopkins University Press (2006)
     
  • Pyevich, C. M., Newman, E., & Daleiden, E.: The relationship among cognitive schemas, job-realted traumatic exposure, and posttraumatic stress disorder in journalists. Journal of Traumatic Stress (2003)